Kuka valmistaa vaatteesi?

Vaate_Vienamo

Tuletko koskaan ajatelleeksi kuka oikeasti valmistaa ne vaatteet, jotka kaupasta ostat? Millaisissa tehtaissa niitä valmistetaan? Onko sillä merkitystä ostatko halvan vai kalliin vaatteen? Yli tuhat kuolonuhria vaatinut Rana Plaza -tehtaan romahdus kaksi vuotta sitten keväällä toi Bangladeshin vaatetusteollisuuden huonon ihmisoikeustilanteen pääuutisiin Suomessakin.

Vaatteiden eettisyydestä

Suomalaisten ostamat vaatteet tehdään suurelta osin Aasiassa, varsinkin Kiinassa. Thaimaa oli suuri tuotantomaa reilut 10 vuotta sitten, mutta nyt se on ostajille liian kallis. Bangladeshista tuli tärkeä kolme vuotta sitten ja maan vaatetusteollisuus on kasvanut räjähdysmäisesti. Nykyisin myös Kambodža on suosittu ja Vietnamissa taas palkat ovat kasvaneet voimakkaasti.

Maailmanpankin teettämän muutaman Latinalaisen Amerikan ja Aasian maan kattaneessa tutkimuksessa vertaillaan tilannetta vuoden 2005 alussa voimaan tulleen vaatteiden maailmankaupan vapauttamisen jälkeen ja ennen sitä. Tutkimuksessa todettiin, että Aasian maissa sekä työllisyys että palkat ovat parantuneet, mutta työolot ovat huonontuneet tai pysyneet samana. Latinalaiset Amerikan maissa taas vaateteollisuuden työllisyys on huonontunut, samoin palkat ja työolot. Alan työllisyyden parantuminen ei välttämättä nosta palkkoja tai paranna työoloja. Juuri niin on käynyt Kambodžassa.

Yritysvastuussa paljon petrattavaa

Vaikka yritysvastuusta on tullut suosittua viime vuosikymmeninä, sen tulokset ovat jääneet laihoiksi sikäli kun niistä voidaan sanoa mitään, koska tutkimus on ollut varsin vähäistä.  Vaatetusteollisuus on hyvä halpatyön indikaattori ja työoikeuksien loukkaukset ovat alalla arkipäivää. Ala on työvoimavaltaista ja se on ollut monissa maissa ensimmäistä teollisuutta.

Vaatetehtaat myös liikkuvat nopeasti maasta toiseen vain aavistuksen halvempien työvoimakustannusten perässä. Ompelimot tai muu kokoonpanotyö ei kuitenkaan välttämättä edistä teollistumista eikä siksi kannata väittää, että vaatetusteollisuus olisi aina ensimmäistä teollisuutta yleisen lainmukaisuuden tavoin.

Halpatuotantomaat myös osallistuvat kilpajuoksuun pohjalle (race to the bottom) tarjoamalla äärimmäisen matalia vähimmäispalkkoja, joilla ei elätä perhettä eikä välttämättä saa ostettua lihaa edes yhdelle hengelle, vaikka työpäivät ovat 12-tuntisia. Lapsityövoiman käyttö on yleistä ja pakkotyön muotoja esiintyy sen lisäksi, että työolot ovat monille vaaralliset. Farkkujen hiekkapuhallus, joka tekee housuista valmiiksi kuluneet, tappaa lapsia ja aikuisia salakavalaan silikoosisairauteen sen lisäksi, että tehtaita palaa ja romahtelee.

Älä kuitenkaan boikotoi

Puhtaat vaatteet -kampanja (Clean Clothes Campaign) ei suosittele yrityksille eikä kuluttajille kuitenkaan boikotteja. Boikotit vain aiheuttaisivat työttömyyttä ja lisäisivät epävarmuutta työpaikoista jo ennestään epävarmoihin oloihin. Palkankorotusten vaatiminen vain vaikeutuisi, jos hyvää tarkoittavat kuluttajat lähtisivät boikotoimaan huonoja työehtoja tilanteessa, jossa tehtaan johto uhkailee erottamisilla jo muutenkin.

Järjestöjen ja ammattiliittojen pääviesti kuuluu: Brändiyritysten pitäisi suosia pitkiä liikesuhteita tavarantoimittajiinsa.

Toteutuvatko ihmisoikeudet?

Valtioilla säilyy velvollisuus suojella ihmisiä ihmisoikeusrikkomuksilta, mutta myös yritykset ovat vastuussa ihmisoikeuksien toteutumisesta, YK:n erityisedustajan John Ruggien työryhmä on linjannut ja selkiyttänyt siten eri osapuolten velvollisuuksia yritysvastuussa.

Suomalaisellakin yrityksellä on velvollisuus valvoa, että työntekijöiden olot alihankkijan tehtailla ovat inhimilliset. Linjaus on hyvin tervetullut, sillä se selkiyttää sitä, miten vastuu ulottuu itsenäisistä yrityksistä muodostuvaan alihankintaketjuun, kuten vaatealalla.

Tärkeä neuvo kuluttajille

Älä osta valmiiksi kulutettuja farkkuja, koska ne on saatettu hiekkapuhaltaa aiheuttaen puhaltajille tappavaa silikoosisairautta. Kysy yritysten nettisivujen kautta millaisissa oloissa vaatteet on tehty ja pyydä vastuullisempaa. Hyvä tapa on suosia esimerkiksi käytettyjä, kotimaassa tehtyjä tai reilun kaupan periaatteilla tuotettuja vaatteita.

Luentosarja syksyllä -15

Teksti: Outi Moilala, Vapaa yritysvastuun tutkija, joka on kirjoittanut vuonna 2013 ilmestyneen kirjan Tappajafarkut – ja muita vastuuttomia vaatteita (Into Kustannus).

Kuva: Elina Vienamo

Mainokset

Vastaa Kuka valmistaa vaatteesi?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.