Uutta kieltä oppimassa – kieltenopettaja kielenoppijana

Keväällä päätin haastaa itseni ja opetella kolmen kielen alkeet kesän ja syksyn aikana. Olen opettanut suomea aikuisille maahanmuuttajille yhdeksän vuoden ajan ja unohtanut, miltä tuntuu itse oppia uutta kieltä. Ajattelin, että näkökulman vaihdos voisi virkistää. Millainen kokemus on tulla oppitunnille opiskelijan roolissa (myöhässä ja hieman häpeillen), yrittää keskittyä opettajan puheeseen, kun muut ajatukset pyörivät mielessä, yrittää tehdä kotitehtävät junassa ja etsiä sopivaa paikkaa luokassa uusien ihmisten keskeltä? Miltä tuntuu, kun osaa vastata opettajan kysymykseen ja miltä tuntuu, kun ei osaa? Päätin suhtautua opiskeluuni ja oppimisprosessiini tarkkaillen ja tutkien. Mitä aivoissani tapahtuu uuden kielen äärellä? Miten voisin hyödyntää kokemustani opettajan työssä?

Kielenopiskelusta oli kertynyt vuosia. Yläasteella ja lukiossa selviydyin hienosti englannin, ruotsin ja ranskan kieliopeista, tekstinymmärtämisistä ja kirjoitustehtävistä. Kielten rakenteet olivat päässäni esimerkillisessä järjestyksessä. Lukion jälkeen interrail-matkalla Euroopassa kuitenkin sanat juuttuivat pahasti kurkkuun. Yksinkertaiset asioimistilanteet kuten paikkalipun varaaminen sai sydämen hakkaamaan: mitä jos puhun väärin?  Mitä jos en ymmärrä? Sehän vasta kauheaa olisikin. Oman perfektionismini ahdistamana olen itse pyrkinyt opettajana rohkaisemaan vuorovaikutukseen vähäiselläkin kielitaidolla. Olen pitänyt erityisen tärkeänä poistaa esteitä puhumisen tieltä. Mutta olenko itse oppijana yhtä rohkea kuin opiskelijani?

Aloitin espanjasta

spain-flag-flutter-spanish-54097

Projektini aluksi tartuin espanjan kieleen. Helppoa, sanovat kaikki kielen oppineet. Espanjan-matkalla korvaan tarttuneet fraasit siivittivät opiskeluani. Istuin sateisina heinäkuun lomapäivinä kahviloissa ja luin oppikirjaa. Harjoittelin tavallisia sanoja ja verbintaivutusta – mukavaa mutta hieman tylsää. Kaipasin opettajaa ja opiskelukavereita, joiden kanssa keskustella. Elokuussa ystäväni avioitui espanjalaisen miehen kanssa ja sain harjoitella oppimaani espanjalaisten häävieraiden kanssa. ”Puhut tosi vähän mutta tosi hyvin”, sain kannustavaa palautetta. Mikä ilo huomata yhteisen kielen luoma yhteys! Kielen oppiminen todella avaa oven uuteen maailmaan. Jo muutaman sanan ja lauseen avulla voit luovia vuorovaikutustilanteissa. Projektini alkoi siis lupaavasti.

Siirryin venäjään

russia

Seuraavaksi menin venäjän alkeiden intensiivikurssille. Kurssi oli yhteensä 48 tuntia, neljä tuntia iltaisin viitenä päivänä viikossa. Omista opiskelijoistani noin puolet on ollut venäjänkielisiä ja olen kuullut kieltä vuosien varrella jatkuvasti. Siksi kielen sointi ja rytmi tuntuivat tutuilta. Kirjaimet olin suunnilleen opiskellut itse joitakin vuosia sitten. Hyvällä itsetunnolla uskoin siis pärjääväni haastavalla kurssilla. Pärjäsin ja en pärjännyt. Jos olo oli virkeä, pysyin mukana. Jos olo oli väsynyt, asioita livahti ohi. Jos ehdin kerrata kotona opittua, loistin heti seuraavalla tunnilla. Poissaolot aiheuttivat huteran olon. Kysymyksiä virisi mielessä liian paljon kysyttäväksi. Onneksi vieressä istuvat tiesivät monesta asiasta enemmän ja heille saattoi vaivihkaa kuiskia ja kirjoitella paperilappusia. Oivallukset kielten välisistä samankaltaisuuksista ilahduttivat. Jotkut sanat oppi heti ja helposti, kuten ja dumaju (ajattelen) ja ja guljaju (kuljeskelen, kuljailen). Myös lukea tsitat jäi heti mieleen. Miten sympaattisia sanoja!

Lopuksi tutustuin vielä arabiaan!

SAMSUNG CSC

Kolmas haasteeni oli arabia. Tällä kurssilla huomasin, miltä tuntuu olla lukutaidoton aikuinen. Istuin luokassa ja edessäni oli koukeroinen sarja symboleja, joiden takana avautui tuntematon avaruus. Arabiankielisten opiskelijoiden määrä on kasvanut Suomessa, samoin lukutaidottomien aikuisten maahanmuuttajien. Olen opettanut monia arabiankielisiä ja yrittänyt selventää e:n ja i:n eroa. Myös olen opettanut niitä, joille lukeminen on vaikeaa. Ehkä voisin ymmärtää heitä tämän kokemuksen kautta paremmin, ajattelin. Katsoin ja kuuntelin opetusta uteliaana. Kieleen on koodautunut vieras ja viehättävän erilainen maailmankuva. Meidän hyvää huomentamme on kovin laimea ja mielikuvitukseton verrattuna arabian tapaan toivottaa hunajaa, valoa, ruusuja, jasmiinintuoksua tai mitä milloinkin. Kielen oppiminen on vahva aistikokemus. Katselin mystisen kauniita kirjaimia ja niiden muotoja ja aloin nähdä arabian kirjaimia lyhtypylväissä. Kuuntelin ähkiviä ja outoja kurkkuääniä ja yritin muodostaa samoja äänteitä itse. En kuullut niiden eroa. Arabian opintoni jäivät muutamaan fraasiin ja kirjainten opetteluun. En pystynyt osallistumaan kurssille niin usein kuin olisin halunnut. Toistaiseksi olen siis edelleen lukutaidoton, koska kirjainten hahmottaminen vaatisi enemmän aikaa. Onneksi kollegani käy kurssilla ahkerammin ja on ottanut käyttöön oppimaansa arabiankielisten opiskelijoidensa kanssa. Aion kuitenkin oppia vielä lisää. En ole vielä luovuttanut.’

Sinulle, kielenoppija:

Luovu täydellisyydestä. Älä ota itseäsi vakavasti. Kokeile ja sekoile. Hölmöile ja naura omalle kankealle puheellesi. Silloin oppiminen on hauskaa ja tehokasta!

Sinulle, kielenopettaja: ympäröi oppija uudella kielellä niin, että hän voi tarttua siihen. Toista samoja sanoja. Sekoittele opittuun uusia aineksia. Anna oppijan toistaa sanoja ja maistella kieltä. Anna aikaa ja tilaa oppimiselle. Sekoittele pareja ja ryhmiä. Vuorovaikutus on keskeistä. Hymy ja leikkimielisyys on keskeistä.

Kielten ja kulttuurien opiskelu ja opettaminen kannattaa!

Teksti: Eevamaija

Kuvat: Pexels ja Elina

Mainokset

Vastaa Uutta kieltä oppimassa – kieltenopettaja kielenoppijana

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s